Luku I Osa 5. Nanny

”Miksi meidän pitää käydä läpi näitä kanslian raportteja? Näiden sisällöllä ei ole mitään tekemistä nykyisyyden kanssa. Täällä käydään läpi kuukausitasolla sellaisia kuningaskunnan asioita, jotka nykyään ovat tasavallan asioita”. ”Koska näin on säädetty”, oli neiti Neuvosen koruton vastaus. Väinö I oli jo osannut varautua siihen, että vastaus noudattaisi samaa kaavaa, jota hänen lastenhoitajansa, entinen kotiopettajansa ja nykyinen neuvonantajansa, neiti Neuvonen oli käyttänyt niin pitkään kuin hän vain kykeni muistamaan. Niin monimutkaista kysymystä ei ollutkaan, johon neiti Neuvonen ei olisi kyennyt löytämään tyhjentävää enintään nelisanaista vastausta, joka ei kuitenkaan anna kysyjää tyydyttävää vastausta. Väinö oli joskus nuoressa uhmakkuudessaan koettanut jallittaa lastenhoitajaansa keksimällä vastaukseen aina jonkin jatkokysymyksen, mutta huomasi pian kysymysten ja vastausten kiertävän loputonta kehää ja antoi lopulta periksi. Hänen nannynsä ei ollut aina yhtä yrmeä ja hankala. Hän oli käytännössä viettänyt koko lapsuutensa tämän kanssa, kokenut kaikki ilot ja surut yhdessä, käynyt läpi kaikki kasvun vaiheet vaippaikäisestä tähän päivään. Hän ei edes kyennyt muistamaan, oliko hän joskus istunut isänsä tai äitinsä sylissä. Vanhempiaan hän näki lähinnä virallisissa tilaisuuksissa. Perhekuviakin varten hänen lastenhoitajansa huolehti pukemisesta, vei kuvauksiin vanhempiensa luokse ja välittömästi kuvauksen jälkeen pois. Hän oli joskus jopa erehtynyt sanomaan tätä äidiksi, mutta sai siitä sellaisen nuhdesaarnan, ettei samaa virhettä enää toistanut. Oli heillä ollut hauskaakin yhdessä, mutta kuninkaan kuoleman jälkeen oli neiti Neuvonen muuttunut kovin alakuloiseksi. Väinöä ihmetytti, kuinka voimakkaasti nanny oli kokenut sen, kun hän itse ei tuntenut mitään suuria tunteenpurkauksia. Kuningas-isä oli huolehtinut Väinön koulutuksesta neiti Neuvosen kanssa. Monesti oli isä saapunut paikalle kesken oppitunnin ja pyytänyt neiti Neuvosta keskustelemaan kanssaan Väinön asioista, ja sen aikaa Väinölle annettiin jokin tylsä lukutehtävä tai vastaava. Kerran hän oli hiipinyt heidän peräänsä vierashuoneen oven taakse kuullakseen, mitä hänestä puhuttiin, mutta hän kuuli vain omituista voivottelua ja säikähti suuresti, että hänen isänsä rankaisee neiti Neuvosta huonosta työstä. Molemmat näyttivät kovin vaivaantuneilta palatessaan kirjastohuoneeseen ja se sai palan nousemaan Väinön kurkkuun. Hänen isänsä mentyä pois, Väinö suorastaan syöksyi halaamaan neiti Neuvosta itku silmässä, eivätkä edes nuhteet kuninkaalliselle sopimattomasta käytöksestä saaneet häntä pahoittamaan mieltään enempää. Monta päivää hän muisti olla nannylleen mitä tottelevaisin oppilas, kunnes taas jokin vähäpätöinen moite sai hänet kiivastumaan, kuten hänellä lapsena oli valitettavana tapana. Tuijottaessaan yhden raportin lukuja (entisten) säätyläisten siviilisäädyistä, hän jäi miettimään, miksi neiti Neuvosella ei ollut miestä. Tokihan tällä oli nyt jo ikää, mutta nuorempana tämä oli ollut oikeastaan ihan kohtalaisen hyvän näköinen. Olihan Väinö kuullut keittiössä piparivarkaissa ollessaan jotain puhetta neiti Neuvosesta ja jostain miehestä, mutta koskaan hän ei ollut nähnyt nannya yhdenkään miehen kanssa. Hän oli kysynyt tältä asiasta mielestään kovinkin vaivihkaisesti, mutta nanny oli asian heti tajunnut, ja sanoi, että ”onhan minulla jo yksi mies; sinä. Eiköhän siinä ole miestä tarpeeksi vaivoiksi asti”. Ei hän silloin ollut asiaa ymmärtänyt, eikä tainnut ymmärtää vieläkään. Mutta niin pahasti alkoivat nämä ajatukset häntä vaivata, että paiskasi liioitellut teatraalisesti raportin pöytään ja puuskahti: ”Jos minä olen kerran kuningas, enkö minä voi päättää, mitä raportteja minulle tuodaan?” ”Voi lapsi hyvä, et sinä näitä asioita päätä.” ”Onhan minulla kuninkaana joitain oikeuksia, kai minä voin tehdä uudet määräykset?” ”Sinulla ei ole sellaista valtaa, että voisit tehdä määräyksiä, sinä vain hyväksyt ne.” ”Mihin tarvitaan kuningasta, jolla ei ole valtaa määrätä asioista?” Neiti Neuvonen huoahti ja laski paperit käsistään: ”Kun valtakunnasta tehtiin kuninkaallinen tasavalta, päätösvalta siirrettiin hallitukselle. Kuninkaan tehtävä on valvoa hallituksen toimintaa, siihen kuitenkaan puuttumatta.” ”Miten minä voin heitä valvoa, jos en voi heidän toimiinsa puuttua?” ”Kukaan ei ole väittänyt tämän valtiomuodon olevan täydellinen, mutta se on kansan tahto, ja sinun tulee toteuttaa kansan tahtoa. Ala siis lukemaan niitä raportteja, sillä kanslia on ainoa kanavasi kansan ja sinun välillä.” Ja näin neiti Neuvonen onnistui taas sekoittamaan pienen Väinö-kuninkaan pään, eikä hän ollut yhtään varma, vastasiko nanny hänen kysymykseensä, voiko hän muuttaa sääntöjä vai ei? Ehkä hänen tulisi löytää joku toinen kertomaan hänelle, mitä tasavaltainen kuningaskunta tarkoittaa.