Luku I, osa 1. Kukka - Flower

Luku I, osa 1.

Siinä se seistä törrötti keskellä pihaa. Se ei kuulunut siihen. Se oli täysin ympäristöstä poikkeava, suorastaan häiritsevän erilainen. Se oli kuin roiskaisemalla sotkettu maisemamaalaus. Kuin punainen aaltoviiva tekstinkäsittelyohjelmassa. Että se häiritsikin pahasti silmää! Aivan kuin se olisi ilkkunut hänelle, ”tässä minä olen etkä sille mitään voi”. Hän tuijotti sitä sisäisesti kiehuen, omaa voimattomuuttaan kiroten. Miten jokin noin mitätön asia voikin ottaa niin pahasti päähän? Ehkä se itsessään ei ollut syy siihen, että se niin pahasti hänen sielunrauhaansa häiritsi. Ehkä syy oli enemmänkin siinä, että hän oli vasta alkanut ymmärtämään omaa voimattomuuttaan tämän kaiken edessä. Voimattomuutta? Mutta hänhän oli KUNINGAS! Miten kuningas voi olla voimaton omassa valtakunnassaan? Miten yksi kukka – ei, ei edes kukka vaan rikkaruoho – voi olla mahtavampi kuin kuningas, jonka nurmikolla tuo keltainen pieni kasvi heilui tuulessa ympäröivää nurmea korkeampana? Hän ei vain voinut käsittää sitä. Ei olisi tarvittu kuin pieni nipsaus saksilla, tai peukalo-etusormiote, ja tuo häiriötekijä olisi poistettu näköpiiristä. Mutta ei. Hän ei voinut muuta kuin voimattomana tuijottaa tuota naurettavaa pikku kasvia ikkunan takaa. Tai niin hänelle ainakin väitettiin. ”Enkö voisi vain käydä itse repimässä tuota kukkaa pois nurmikolta?”, hän oli kysynyt. ”Ette voi”. Vastaus oli yhtä tylyn kuuloinen kuin se oli lyhytkin. Ei mitään hänen arvoaan korostavaa ilmaisua kuten ’Teidän Korkeutenne’, ei edes mitään sanaa, joka olisi osoittanut vastaajan ymmärtävän hänen tilanteensa absurdiutta, kuten ’valitettavasti’. ”Ette voi”. Siinä kaikki. Hän oli jo lapsuudestaan tottunut siihen, että lastenhoitaja/kotiopettaja, joka nyt oli myös hänen virallinen neuvonantaja, ei sanoja tuhlaillut. ”Vain itsestään epävarma ihminen puhuu puhumisen vuoksi”, oli hänellä tapana sanoa. Ei hän ollut sitä koskaan tarkentanut sen enempää vaikka prinssi, nyt siis kuningas, oli sitä tivannut. ”En ymmärrä mitä tarkoitatte neiti Neuvonen”. ”Ymmärrät sitten vanhempana”, oli vastaus. Ehkä hän ei ollut vielä tarpeeksi vanha, vasta kaksikymmenvuotias pikkupoika. PikkuKUNINGAS! No, oli hän sitten pieni tai iso, tarpeeksi hän ei kuitenkaan ollut, että olisi saanut laiskan puutarhurin liikkeelle poistamaan tuo keltaisen kukanretaleen hänen nurmikoltaan. Vaikka kyseessä olikin kuninkaallinen puutarha, oli puutarha rajattu hänen valtansa ulkopuolelle. Oikeastaan hän ei edes tiennyt, mihin hänen valtansa ulottui. Olihan hänet toki kruunattu Soomen kuninkaaksi, mutta valta oli Soomen kuninkaallisessa tasavallassa hallituksella. Kuninkaallinen tasavalta. Mitä ihmettä se oikein edes tarkoittaa? Ei ollut kirjaa heidän valtavassa kirjastossaan, josta olisi voinut siitä lukea. Asia oli niin uusi, ettei siitä löytynyt tietoa edes internetistä, vain maininta pienen Soomen kuningaskunnan perustuslain muutoksesta kansanäänestyksen jälkeen. Valtio oli niin mitätön tekijä maailmassa, ettei sitä ole mainittu edes CIA:n World Factbook sivuilla. Tämän kahden sekavan vuoden aikana, jolloin kuningaskunta muuttui kuninkaalliseksi tasavallaksi, hänelle oli selvinnyt lähinnä se, että hän ei saa tehdä puutarhassaan mitään, mitä puutarhuri ei salli. Niin pieni oli tämä kuningas.