Luku I, osa 3. Kuningas ilman kuningaskuntaa - King without a kingdom

Ovet olivat massiiviset, lähes neljä metriä korkeat pariovet, joiden yläpuolella oli puoliympyrän muotoinen kauniisti koristeltu kohokuva. Ovien täytyi olla raskaat, sillä ne olivat täyttä puuta ja kaikki upeat kaiverrukset oli koristeltu kullalla. Jättimäiset saranatkin oli koristeltu näyttämään joltain menneisyyden merkittävältä tapahtumalta, jossa mahtavat aateliset suojelevat valtiota voimakkailla käsillään pitäen vainoojat oven ulkopuolella. Ovien täytyi olla jonkun ovien valmistajan elämäntyö, niin valtavasti niiden tekemiseen on nähty vaivaa vuosisatoja sitten. Mutta nyt nuo saranoina toimivat kädet eivät pitäneet vihollisia ulkona vaan häntä sisällä. Noissa ovissa oli hänen valtakuntansa raja. Niiden tällä puolella hän oli kuningas, hallitsija, ja toisella puolen hallitsi tasavaltaa hallitus. Hänen ei edes sallittu kulkea noista suuruutta kuvaavista paraatiovista, vaan hänen täytyi käyttää samaa sivuovea, joka kuningaskunnan aikaan oli ollut palvelijoiden ovi. Pieneksi oli käynyt hänen valtakuntansa, se samainen metsien verhoama ylpeiden ihmisten valtakunta, jota hänen isänsä vielä muutama vuosi aiemmin oli suurella ylpeydellä hänelle esitellyt. Kaikkialla, minne he olivat menneet, oli kansaa kerääntynyt tervehtimään heitä iloisina. Nyt jos hän edes vilkaisi tuon palvelijoiden pienen valkoisen parioven taakse, häntä mulkaistiin oudosti, aivan kuin he kysyisivät häneltä ’no mitä nyt?’. Hänen isänsä hartiat olivat aina näyttäneet niin mahtavilta ja leveiltä, kuin ne olisivat kyenneet kantamaan koko maan kaikki murheet ja viskaamaan ne Etelämereen. Hänen omat hartiansa eivät pitäneet selässä edes koulureppua vaan aina toinen remmi roikkui käsivarrella. Outoa sinänsä, että hänelle oli lapsena pitänyt saada koulureppu, kun hän oli kuitenkin kotiopetuksessa. Olihan siitä toki saatu komea valokuva otettua, kun hän ikään kuin aloitti koulutiensä viisivuotiaana, vaikka ainoa muutos aiempiin päiviin oli siinä, että lastenhoitaja neiti Neuvosesta tehtiin myös opettaja neiti Neuvonen. Jossain noiden ovien tällä puolen oleskeli tuo samainen neiti Neuvonen, josta hänen kruunajaistensa jälkeen oli tehty neuvonantaja neiti Neuvonen. Lastenhoitaja/opettaja/neuvonantaja neiti Neuvosella oli oma asunto alemmassa kerroksessa, mutta yleensä hän kulutti aikaansa täällä linnan toisessa kerroksessa, jossa oli tuoretta kuningasta lapsena hoitanut ja opettanut. Olihan täällä toki tilaa. Kaupungin keskustan neliöhinnoilla laskettuna hän asui melkoisessa luksuskämpässä. Oli neljä vessaa ja kolme kylpyhuonetta. Pari makuuhuonetta oli jätetty nukkumistiloiksi hänen oman makuuhuoneensa lisäksi ja lisäksi oli kirjastohuone, työhuone, ruokahuone ja muutama muukin huone, eikä yksikään niistä ollut kovin pieni verrattuna neiti Neuvosen asuntoon. Ei hän ollut edes vaivautunut selvittämään kuinka paljon neliöitä tässä hänen jäljelle jääneessä valtakunnassaan oli, mutta sen hän tiesi, että verrattuna kaupungin ällistyttävän pieniin perheasuntoihin, neliöitä oli PALJON. Ja hänelle oli jäänyt kuninkaanlinnasta hallittavaksi vain itäsiiven yläkerta. Hän koetti mielessään laskea, montako perheasuntoa kuninkaanlinnaan saisi mahtumaan, mutta lukuun ottamatta neiti Neuvosen asuntoa ja keittiötä, hän ei ollut käynyt linnan alemmissa kerroksissa, eikä siten osannut hahmottaa linnan todellista kokoa. Tähän oli siis huvennut hänen valtansa rajat. Hän oli kuningas ilman kuningaskuntaa. No, ainakin hänellä oli kämppä kaupungin keskustassa merinäköalalla.