Luku I, osa 2. Norsu - Elephant

Hän vihasi sairastamista. Hän vihasi sitä, miten mitätön kuumeilu sai hänet tuntemaan itsensä voimattomaksi. Hän vihasi sitä, miten kurkkukipu teki hengittämisen vaikeaksi. Hän vihasi sitä, miten yskiminen sattui rintaan. Hän vihasi sitäkin, miten ruoka muuttui mauttomaksi sairastaessa. Mutta ennen kaikkea hän vihasi sitä, miten hän ärsyyntyi pienestäkin asiasta ollessaan sairas. Ja hän oli ollut sairas KAUAN! Hän ei muistanut milloin tämä kaikki oli alkanut. Hän vain muisti olleensa jatkuvasti kipeänä ainakin siitä asti kun hänen isänsä oli kuollut. Ja siitähän oli jo vuosia. Lääkäri kävi kolme kertaa viikossa ja teki aina samat testit. Mitään ne eivät kuitenkaan kertoneet, mutta aina se puoskari löysi uusia lääkkeitä määrättäväksi. Hänet lähetettiin jopa Sveitsiin kylpylään hengittämään parantavaa vuoristoilmaa, mutta hän sai sieltä vain keuhkokuumeen ja tuli entistä kipeämpänä takaisin. Että se puoskari ärsytti häntä. Hän tökki ruokaa haarukallaan. Keittiö oli viime vuosina muuttanut ruokalistojaan ahkerasti ja hänelle tuotiin välillä hyvinkin erikoisia ruokia, joista hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Nytkin hänen edessään oli perunamuusia, vihanneksia sekä pieniä pyöreitä lihasta tehtyjä palloja, jotka kuulemma olivat Ruotsissa suorastaan kansallisherkku. Eikä hän kyennyt maistamaan juuri mitään, mikä ärsytti häntä suuresti. Vielä enemmän häntä ärsytti ruokailuvälineet, jotka olivat olleet katettuna väärään paikkaan pöydässä. Hänen paikkansa oli aina ollut ikkunan puolella keskellä, ja nyt ne oli katettu oven puolelle. Että se ärsytti! Kaiken lisäksi ruokailuvälineet oli asetettu väärälle etäisyydelle lautasesta. Kaikelle oli tarkat paikat ruokapöydässä ja niitä tuli noudattaa! Palvelun taso oli selkeästi laskenut ja se ärsytti häntä. Hän koetti leikata vihanneksia veitsellä, mutta eihän siitä mitään tullut, sillä veitsessä ei ollut juurikaan terää, ja sehän oli ärsyttävää. Kun ruokailuvälineet oli aikanaan päätetty vaihtaa kotimaisiin tuotannon tukemiseksi, hän oli kysynyt veitsien tylsyydestä hovimestarilta. Kuulemma Soomessa ei tehty teräviä ruokailuvälineitä siksi, että haluttiin suojella kansalaisia mahdollisilta leikkuuhaavoilta. Tiettävästi kotimainen tuotanto ei ole siitä yhtään kasvanut vaan ihmiset toivat ruokailuvälineitä ulkomailta. Se oli ärsyttävää. Hän luopui yrityksestä syödä ruokansa loppuun, sillä hän pelkäsi liian suurten vihannesten palasten sattuvan kurkkuun nieltäessä. Ruokailuyritys oli saanut hänet hyvin ärtyneeksi. Hän tuijotti salin päädyssä olevaa valtion virallista vaakunaa. Punaiselle taustalle oli suurella tarkkuudella piirretty norsu, jolla oli värikkäin jalokivin ja kukin koristellut päähine sekä loimet. Kohotetussa kärsässään se piteli keskiaikaista piikkinuijaa. Sitä hän ei ollut koskaan ymmärtänyt, miksi vaakunaan oli pitänyt valita juuri norsu. Kun hän oli sitä kysellyt, ei siihen löytynyt keneltäkään varmaa vastausta. Joku oli arvellut, että sillä haluttiin symboloida Soomen kansan ominaisuuksia. ”Kyllä varmaan, jos ominaisuudet ovat pitkä muisti ja pienet aivot”, hän arveli. Aina tunnuttiin muistelevan sitä, miten hyvin asiat olivat ”silloin ennen”, mutta kukaan ei keksinyt, miten asiat saataisiin nykyään toimimaan yhtä hyvin kuin ”silloin ennen”. Että tuo norsu ärsytti häntä. Näillä leveysasteilla ei yksikään norsu selviäisi hengissä luonnossa, sillä kesätkin olivat viileämpiä kuin Afrikan talvet. Olisivat edes valinneet afrikkalaisen norsun eikä tuollaista repalekorvaista intialaista norsua. Häntä ärsytti niin, että hän päätti mennä takaisin nukkumaan.