tiistai 10. marraskuuta 2020

Luku II, osa 2. Perustuslain muodot - Forms of Constitution

Lauri opiskeli viidettä vuotta lakia, kun Väinö tapasi hänet. Se oli yksi niistä monista virallisista kollegioista, joissa Väinö välillä kävi valtion edustajana. Häntä oli jo alkanut suunnattomasti väsyttää koko opetuskeskustelu, hän kun ei asiasta mitään ymmärtänyt, sillä eihän hän ollut koskaan itse mitään opiskellut. Neiti Neuvonen oli opettanut hänelle kaiken, mitä hänen piti elämässä tietää, eikä kotiopetuksessa tarvinnut miettiä koulumatkojen pituuksia, luokkakokoja, tuntisuunnitelmia, opiskelijoiden ikuista rahapulaa tai kouluruuan maittavuutta. No, ruuasta hän oli kyllä useasti valittanut - monesti varmasti ihan aiheettakin, sen hän myönsi – mutta muuten hän ei osannut asettua koululaisten ja opiskelijoiden asemaan. Ehkä juuri siksi hän tauolla kuuntelikin niin innokkaasti tuon nuoren lakiopiskelijan tarinoita huikeista opiskelijabileistä, ikuisesti muistiin jäävistä tapahtumista, ja ennen kaikkea tytöistä. Tuosta kaikesta hän oli jäänyt paitsi kotiopetuksessa, ja nyt hän tunsi todellista kateutta noita onnekkaita köyhiä opiskelijoita kohtaan, joilla oli vauhdikas vapaa-aika. Ei hänellä ollut aavistustakaan mistä ne palkkiot maksettaisiin, joita hän oli Laurille luvannut kun pyysi tätä satunnaiseksi neuvonantajakseen, mutta eipä tuo niiden perään ole kysellyt. -Me opiskelijat kutsumme sitä työtapaturmaksi. -Mitä tarkoitat tuolla? -No ensinnäkin, kukaan ei tainnut selvittää kunnolla, voiko tällaista yhdistelmää olla kuin kuninkaallinen tasavalta. Alkuvaiheessa ei millään tavalla eroteltu sitä, mikä osa valtion toiminnoista jäisi kuninkaan vastuulle ja mitä tulisi tasavallan hoidettavaksi. -Eikö se muka lue siinä uudessa perustuslaissa? -Perustuslaki on vain ylimalkainen säädös siitä, miten valtio toimii, mitkä ovat kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet, se takaa uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden… -Paitsi että kansalaisethan eivät ole yhdenvertaisia. -No ne ovat sitten oma lakinsa, mutta perustuslakiäänestyksessä pyydettiin kansalaisia äänestämään vain näistä yleisistä periaatteista, joilla kuningaskunta muutettiin kuningasvetoiseksi tasavallaksi. -Mutta enhän minä kuninkaana tätä valtiota johda vaan hallitus! Ei minulla ole sellaisia oikeuksia kuin pääministerillä. -Itse asiassa eduskunta johtaa valtiota, hallitus taas on niiden elimien edustus, jotka asioita vievät eteenpäin. Te olette ikään kuin presidentti, mutta niitä oikeuksia ja velvollisuuksia hallinnoi pääministeri, joka toimii hallituksen edustajana ja siten eduskunnan kautta koko kansan edustajana vaikka se periaatteessa kuuluisi teidän tehtäviinne. -Eihän tuosta nyt ota selvää. Eikö kukaan muka äänestyksen aikana huomannut tuollaista epäselvyyttä? -No, siinähän kävi virallisen historiakirjoituksen mukaan niin, että perustuslaki kopioitiin suoraan toiselta valtiolta ja vain presidentti nimitys vaihdettiin kuninkaaksi, koska kuningashuoneella oli hyvin vankka kansan tuki takanaan kaikesta tapahtuneesta huolimatta, eikä kansan tahtoa haluttu jättää huomiotta. Eli perustuslaki sinänsä on hyvin selkeä ja yksinkertainen. -Sinänsä! Juurihan te väititte että minulla kuuluisi olla pääministerin oikeudet, mutta perustuslain mukaan ei kuitenkaan ole? -Se ongelma taas ei johdu siitä perustuslain tekstistä, josta kansa sai äänestää, vaan siitä osasta, joka siitä puuttui, ja puuttuu yhä. Ja tulee aina puuttumaan ellei perustuslakia kirjoiteta uusiksi, mitä hallitus tuskin uskaltaa edes ajatella. -Miten niin puuttuu? Minulle väitettiin, että perustuslaki on kaikessa yksinkertaisuudessaan kattava ja sisältää kaiken tarpeellisen, vaikka siellä ei kuninkaan tehtävistä puhutakaan. Miten se voi samalla aikaa olla kattava ja puutteellinen? -Siinä onkin se varsinainen syy siihen, miksi me puhumme tässä tilanteessa työtapaturmasta. Katsos kun tehdään uusi laki, niin lain valmistelijoiden tulee tarkistaa vanhat lait ettei uusi ole niiden kanssa ristiriidassa. No tässä tapauksessa sellainen on, sillä tasavallassa ei ole kuninkaan oikeuksia vaan ne kuuluvat presidentille, ja hallitukselle. Kansa halusi kuitenkin säilyttää kuninkaan maan hallitsijana, koska se ilmeisesti katsoi vahvan johtajan tarpeelliseksi nykytilanteessa. Kun tilanne todellakin pakotti perustuslain valmistelijat tekemään työnsä hätäisesti, silloinhan alkoivat juuri nämä isot talouskriisit laajeta, oli sotia ja terrorismia, niin siinä päätettiin jättää ulkoisen yhtenäisyyden merkiksi jäljelle kuningaskunnan vanhat perinteet ja tavat. Uudessa perustuslaissa olisi pitänyt kovin yksityiskohtaisesti tarkentaa, mitkä vanhat kuningaskunnan lait jäävät voimaan ja mitkä vaihtuvat uusiin tasavaltaisiin lakeihin. Se kuitenkin kaikessa kiireessä jäi sinne tarkentamatta, mikä varmasti perustuslakia lukevan henkilön kannalta on todellakin hyvä asia, olisi nimittäin sivumäärä moninkertaistunut, joten vanhat kuninkaan oikeuksia määrittelevät lait ovat yhä voimassa, mutta niitä ei toteuteta, koska kaikki seuraavat uutta tasavaltaista perustuslakia. ”Voi pyhä laki sentään”, Väinö ajatteli, ”tämähän on hankalampaa ymmärtää kuin kolmannen asteen yhtälön derivaatta”, eikä hän tätä nykyä muistanut edes sen perusteita. Jotain siinä taidettiin kaavoissa vähentää, joten se voisi olla tarpeen näissä lakiasioissakin. Hän koetti kovasti mielessään karsia kuulemastaan epäolennaiset asiat ja yksinkertaistaa jäljelle jääneet asiat ymmärrettävään muotoon. Mutta vaikka hän miten sitä koetti mielessään järjestellä, hän ymmärsi vain, että hänellä on valtaa jota hänellä ei ole. ”Selvä. Ei kun… Asiaa pitänee yrittää lähestyä jotain toista kautta”, hän ajatteli, painaen päänsä käsien väliin. Miten häntä väsyttikin niin paljon? Pitäisikö avata ikkuna, että saa raitista ilmaa? Olisikohan keittiössä kahvia? Suklaata tekisi nyt mieli. Ei, ajatukset eivät millään asettuneet paikoilleen. Hän alkoi tuntea itsensä levottomaksi ja halusi nyt lähinnä pois täältä kirjastosta ja tekemään jotain aivotonta, vaikka pelaamaan maailmanvalloituspeliä netissä. Ei, sehän ei enää toiminutkaan hänen läppärillään sen tietoturvapäivityksen jälkeen. Jotenkin tässä piti päästä eteenpäin, siksi hän ajattelikin antavansa tehtävän Laurille, joka selkeästi näitä asioita ymmärsi. -Jos sinä lukisit tuon perustuslain läpi ja selvittäisit, mitkä minun oikeuteni oikein ovat? -Siihen ei ihan pelkkä perustuslaki riitä. -Mitä muuta siihen tarvitaan? -Perustuslaki siis antaa vain perusteet asioille, ja sellaisenaan se on ihan selkeä, mutta se ei kerro tarkasti, miten asiat hoituvat. -Missä ne sitten kerrotaan? -Perustuslain lisäksi on varsinaiset lait, kuten ympäristölaki, tieliikennelaki, joka muuten on sellainen byrokratian taidonnäyte, että onneksi se ei koske juurikaan teitä, sekä monia muita lakeja, jotka on kohdennettu johonkin yhteen kokonaisuuteen. -Onko siis olemassa jokin hallintolaki, jossa määritellään eduskunnan, hallituksen ja pääministerin, sekä tietysti kuninkaan tehtävät? -On, useita. Mutta ne eivät kerro tarkasti mitä kenenkin tulee tehdä ja mitä kukin hallitsee. Ne ovat sen verran ympäripyöreätä tekstiä, että ne ovat vain kuin kirjainpalikoita, joita laitetaan peräkkäin, että ne muodostaisivat sanoja. -Mistä sen sitten tietää mitä kenenkin pitää tehdä? -No lakien lisäksi on olemassa säädöksiä, jotka tarkentavat näitä lakitekstejä tilanteisiin, joissa ne eivät yksistään kerro kaikkea tarpeellista, ja sen lisäksi on vielä olemassa tulkintaohjeet, joissa kerrotaan, mitä nuo lait ja säädökset tarkoittavat kussakin tilanteessa. -Eli pitää etsiä perustuslain lisäksi oikeat tarkemmat lait, sekä niihin liittyvät säädökset ja tulkintaohjeet, jotta voisimme selvittää, mitkä minun oikeuteni kuninkaana ovat. -No, se ei ihan riitä. -Mitä tuohon muka voi vielä kuulua!? -Kuten jo aiemmin kerroin, perustuslakiin jäi virhe. -Niin, niin, ne vanhat lait jäivät voimaan. Entäs sitten? -Jotta voitaisiin todella nähdä, mitkä lainosat ovat voimassa ja käytössä, noita uusia ja vanhoja lakeja ja säädöksiä pitäisi verrata keskenään kaikilta osin, ja niitä sivuja on varmasti kymmeniä tuhansia. Eikä sekään vielä todennäköisesti riitä, sillä niissä hyvin varmasti on ristiriitoja, jotka eivät ratkea tekstejä lukemalla. -Kuka ne ristiriidat ratkaisee, hallitusko? -No ne todennäköisesti vietäisiin ensin perustuslakivaliokunnan, joka ei ole ollut toiminnassa sitten kansanäänestyksen, käsiteltäviksi, joka tekisi niistä oman lausunnon. Tämä menisi hallituksen käsittelyyn, joka esittelee asian eduskunnalle siinä muodossa, kuin näkevät hyväksi. Eduskunta sitten päättää, hyväksyykö se hallituksen esityksen vai laittaako sen uudelleen käsiteltäväksi. Jos eduskunta sen hyväksyy, siitä tehdään laki, joka tulee määrättynä aikana voimaan. -He voivat siis tehdä lain, joka määrää minulta pois kaikki oikeudet? Väinöä masensi. Hän oli jo hetken ehtinyt innostua asiasta ja mietti, voisiko hän määrätä lain, joka palauttaa hänelle kuninkaan oikeudet. Mutta määräysvalta oli siis eduskunnalla, jonka valitsee kansa. -No eivät suoranaisesti. Teillehän kuuluu lakien hyväksyntä- ja hylkäysoikeus. -Mikä oikeus!? Väinö ei ollut koko aikana, jonka oli ollut kuningas, saanut eteensä yhtään lakia hyväksyttäväksi. Ja nyt hän kuuli, että hänellä sellainen on. -Tasavallassa siitä huolehtii presidentti, mutta meidän perustuslaissa presidentti vaihdettiin kuninkaaksi. Kuitenkin kruunajaisiinne asti te ette ollut siinä asemassa vaan siitä huolehti valtionhoitaja, eli isänne poismenon jälkeen se oli äitinne, ja hän taas lähtiessään luovutti sen silloiselle pääministerille, joka ei ole sitä luovuttanut eteenpäin, vaikka se olisi vanhojen lakien mukaan pitänyt siirtyä automaattisesti teille kruunajaistenne jälkeen, mutta he ovat seuranneet uutta perustuslakia, eivätkä ole saaneet aikaiseksi järjestettyä vallanluovutustilaisuutta. Näin ollen uudet lait menevät yhä vanhalle pääministerille hyväksyttäväksi. -Eihän tuossa ole mitään järkeä. Miten henkilö, joka ei edes ole enää kansanedustaja, voi olla päättämässä asioista? Eikö sitä saada käskettyä pois häneltä? -Valtion yleisesti hyväksyttynä tapana on aina ollut se, että edeltäjä huolehtii luopumisesta, paitsi kuollessaan, jolloin siitä huolehtii kuolinpesän hoitaja. Ne tietyt protokollat ovat jääneet voimaan ja ihmiset noudattavat niitä kovin orjallisesti. Kukaan tuskin haluaa lähteä niitä rikkomaan ja käytännössä teettämään kaikille lisää työtä. -Entä jos minä haluan saada aikaan muutosta? Lähdenkö minä peräämään oikeuksiani hallitukselta vai kenen puoleen minä käännyn? -Te voitte esimerkiksi riitauttaa tällaisen asian. -Miten minä sen tekisin? -Te hankkisitte lakimiehen, joka vie asian eteenpäin käytännössä yksi lakiporras kerrallaan, eli ensin käräjäoikeuteen, sitten todennäköisesti hovi- ja korkein oikeus, joka luultavasti käskee perustamaan vanhan lain mukaisen perustuslakituomioistuimen, joka ei ole toiminut varmaan yli sataan vuoteen. -Kauanko tuossa menisi, ennen kuin asia tulisi ratkaistua? -Normaalisti riita-asiat kulkevat nuo kolme toimivaa oikeusastetta viidessä viiva kymmenessä vuodessa, ja siihen päälle kaikki muu eli ehkä kymmenen-viisitoista vuotta. Meidän valtakunnassa vallan kolmijaossa toimivat lähinnä nuo tuomioistuimet sekä kansanedustuslaitos. Väinö oli äärettömän tuskastunut. Hän oli lapsena seurannut, kuinka hänen isänsä oli jaellut käskyjä, ja asiat olivat hoituneet sen jälkeen kuin itsestään. Nyt ei tuota käskyä voinut antaa. Tuomioistuimet olivat huono keino yrittää vaikuttaa asioihin, sillä hän muisti erittäin selvästi, kuinka tuomarit olivat osoittaneet välinpitämättömyyttä hänen kruunaustaan kohtaan ja sanoneet ajan ajaneen kuningasvallan ohi. Heiltä ei siis ollut luvassa apua. Jäljelle jäi eduskunta, jonka jäsenet olivat kansan valitsemia. Väinön tuli siis lähteä peräämään oikeuksiaan kansan parista, muuten hänestä ei koskaan tulisi kunnon kuningasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti